Digitaalinen pelaaminen on yhä keskeisempi osa nykypäivän kulttuuria. Siten pelien ja pelaamisen voi katsoa kuuluvan kirjastoihin siinä missä kirjojen, lukemisen, äänitteiden ja niiden kuuntelunkin. Ajassa pysyvänä kulttuuripalveluna kirjastojen ovat panostaneet myös tähän puoleen.
Peleillä osana kirjastojen kokoelmaa on itse asiassa yllättävän pitkä historia. Perinteisten shakki- ja korttipelioppaiden ohella esimerkiksi roolipelien sääntökirjoja on ollut lainattavissa jo 90 luvun alussa. Lautapelit etenkin lasten osastolla ovat olleet kovassa käytössä vuosikymmeniä.
Digitalisoituminen käynnistyi sekin jo 90-luvulla CD-ROM ja konsolipelien myötä. Osa kirjastoista on myös tarjonnut laitteita yhteiskäyttöön. Hyvä ratkaisu voi olla eritellä pelikoneet muista asiointikoneista jo ajankäytöllisesti. Nopeasti pankkiasioita hoitavan tarpeet ovat eri kuin jopa tuntikausia kestävään pelisessioon osallistuvalla.
Peleissä kuten muussakin kirjaston materiaalissa on noudatettava ikärajoja. Luonnollista on että rahapelaaminen kirjaston koneilla ei ole sallittua alle 18-vuotiaille. Nettikasinoille ei siis ole alaikäisillä kirjastossa asiaa kuten ei muuallakaan.
Näissä voi jonkin verran esiintyä ongelmia myös jaetusta IP-osoitteesta johtuen. Osa netin kasinoista rajaa pelaamista yhteen pelitiliin/IP-osoite. Ei rekisteröintiä kasinot toimivat pankkitunnuksilla ilman rekisteröitymistä joten näissä tätä ongelmaa ei ole.
Muutenkin myös pelien puolella tekijänoikeusasiat on huomioitava. Tavallinen käyttöoikeus online-peliin on yleensä säännöissä ja ehdoissa rajattu yhteen kotitalouteen. Ulkomaiset pelituottajat eivät välttämättä ole selvillä siitä miten suomalaisen kirjastojärjestelmän suhteen pitäisi toimia.
Kirjastoilla on rooli vastuullisena mediakasvattajana, ja vastuullinen pelaaminen on osa tätä. Yhä tärkeämpi medialukutaito koskee myös pelien sisältöä. Voidaankin puhua pelilukutaidosta.
Tähän kuuluu kriittisyys pelien tarjoamia maksullisia sisältöjä kohtaan, vaikka varsinaisesta rahapelaamisesta ei olisikaan kyse.
